Sachsenhausenin keskitysleirin vieressä sijaitsi 1938-45 Keskitysleirien tarkastajan virasto (Die Inspektion der Konzentrationslager) niin sanotussa T-rakennuksessa. Virasto oli kaikkien keskitysleirien hallinnollinen päämaja, joka päätti leirien olosuhteista, koordinoi pakkotyövoiman käyttöä sekä organisoi joukkomurhat. Samassa rakennuksessa oli myös keskitysleirin vartijoiden, Pääkallojoukkojen (Totenkopfverbände, Totenkopfwachsturmbanne), päämaja.

Valtakunnan pääkaupungin läheisyydessä oleva leiri toimi mallina muille leireille. Siellä keskitysleirien varijat saivat niin sotilaallisen kuin ideologisen koulutuksensa.

Leirin vangit olivat aluksi kansallissosialistien poliittisia vastustajia sekä ns. ehkäisevään vankeuteen tuotuja, esim. taparikollisia. Ajan myötä leirille tuli myös suuri määrä juutalaisia sekä neuvostoliittolaisia sotavankeja. Viimeinen leirin juutalaisista vangeista lähetettiin Auschwitzin keskitysleiriin lokakuussa 1942. Neuvostosotavankeja ammuttiin Z-asemalla (Station Z) yli 10.000.

Leirissä oli myös Gestapon hallinnoima vankila, jonne joutuivat niin leirikurin rikkomisesta rangaistavat kuin kansallisosialismin vastaisia poliittisia vankeja. Samoin leiriin kuului teollisuuspiha, jossa oli SS:n omistamia ja pakkotyövoimaa käyttäviä työpajoja. Leirissä tehtiin myös epäinhimillisiä, kuolemaan johtaneita lääketieteellisiä kokeita.

Sachsenhauseniin oli vangittuna yli 200.000 ihmistä sen toiminnan aikana. Vaikka leiri ei ollutkaan tuhoamisleiri, kuoli vangeista ainakin neljännes.

Leiriin kuului laajimmillaan n. 100 alileiriä. Vuoden 1945 alussa pääleirillä oli n. 58.000 vankia, ja alileireillä n. 22.000 vankia. Leirien evakuoinnit, ns. kuolonmarssit (Todesmarsch), aloitettiin Itäisimpien alileirien osalta jo helmikuun alussa Puna-armeijan lähestyessä. Vaarallisimpina pidetyt vangit, eli neuvosto- ja brittisotavangit, sekä marsseille kykenemättömät murhattiin pääleirillä teollisuuspihalla. Pääleirin kuolonmarssi alkoi 21.4.1945, ja päättyi toukokuun alussa Schwerinin ja Parchimin välille. 36.000 pääleirin vangista 3.000 jäi leiriin. Puna-armeijan ja Puolan joukot saapuivat Sachsenhausenin leiriin 22. ja 23. huhtikuuta. Tämän jälkeenkin leirillä olevista vangeista kuoli sairauksiin 300.

Sodan jälkeen leiri joutui Neuvostoliiton hallintaan, ja se toimi erikoisleirinä nro 7 (1945-48) ja nro 1 (1948-50). Tällöin leirillä oli niin saksalaisia sotavankeja kuin Neuvostoliiton poliittiseksi vastustajikseen epäilemiä. Näillä leireillä oli vangittuina kaikein kaikkiaan 60.000 ihmistä, joista ainain 12.000 kuoli.

Vuosina 1950-61 leiri oli DDR:n armeijan harjoitus- ja varastoalueena. Teollisuuspihalla toimi hetken aikaa kemiallisen sodankäynnin yksikkö. Vuonna 1952-53 räjäytettiin Z-asema.

Vuosina 1961-90 leiri oli Sachzenhausenin kansallinen museo, joka keskittyi kommunistiseen vastarintaliikkeeseen. Tällöin suuri osa leirille vangituista ja leirillä koetuista kärsimyksistä jäi täysin vaille huomiota. Kansainvälisten protestien jälkeen leirillä avattiin pieni muusta vastarinnasta sekä juutalaisuhreista kertova näyttely.

Saksojen yhdistyttyä avattiin 1993 nykyinen Sachsenhausenin muistopaikka ja museo.

Museoalueella on useita näyttelyitä, jotka kattavien saksan- ja englanninkielisten tekstien sekä runsaan kuvituksen avulla selventävät keskitys- ja tuhoamisleirien toimintaa yleisesti, tämän keskitysleirin toimintaa sekä Neuvostoliiton erityisleirin toimintaa. Vain muutama näyttely on pelkästään saksankielinen. Oma vierailuni kesti lähes 4 tuntia, ja silti minulta jäi muutama näyttely epähuomiossa näkemättä.

Osoite:
Strasse der Nationen 22, Oranienburg
kotisivu

Yhteydet:
Lähijuna S1 (Wannsee-Oranienburg) Oranienburgin asemalle (oltava vyöhyke 3:n lippu) tai
paikallisjuna RE 5 Berliinistä Oranienburgin asemalle,
josta joko bussilla 804 Malzin suuntaan tai
kävellen n. 2 km opasteita seuraten museolle asti

Avoinna:
15.3.-14.10. joka päivä 8.30-18.00
15.10.-14.3. joka päivä 8.30-16.30

Ilmainen sisäänpääsy.