Oltiin viime viikonloppuna vielä mökillä. Mamma teki mulle 3 verijälkeä. Olin aivan innoissani taas jäljellä pitkästä aikaa.
   Eilen illalla meidän pihan yläpuolella lensi matalalla kuumailmapallo ja mä haukuin ja ulvoin sen ufon.

Oltiin muuten viime viikonloppuna vielä mökillä.
   Eilen mamma oli isännän kanssa U2 konsertissa. Mammahan on kuulemma oikein fani. Me oltiin Eetun kanssa kotona epätavallisen pitkä aika 7 tuntia, kun mamma lähti jo ennen klo 17. Meidänhän ei koskaan tarvitse olla yksin kotona pitkiä aikoja.
   Eetu kertoi, että se on nyt jo toista kertaa U2:n takia yksin. Mamma oli ollut silloin vuonna 1997 kanssa konsertissa. Eetu oli silloin reilun vuoden ikäinen.
   Sitten, kun ne tuli kotiin puolen yön jälkeen, me käytiin vielä lenkillä yöllä.

Mamma oli viime viikolla 3 päivää Tukholmassa ja me oltiin miehissä kotona, kaikki sen 3 ukkoa.
   Mamma kertoi nähneensä Djurgårdenissa erään ravintolan portilla Hundmeny listan. Ohessa kuva, jollette muuten usko

Tuli Juhannus vietettyä. Oltiin koko porukka mökillä. Vain yhtenä päivänä satoi ja sekin enemmän yöllä. Tämä sopi minulle, kun en varsinaisesti tykkää ulkoilla sateella ja nyt pääsin kaikkina päivinä ulkona vapaasti toimittamaan omiani.
   Minähän tykkään veneillä ja nytkin veneiltiin. Siinä venettä vesille laskettaessa en malttanut odottaa, että vene olisi vesillä ja voisin lauturilta turvallisesti sinne loikata. Meikkä oli jo tohottamassa -- pelastusliivit tietysti päällä, kuten minulla aina -- venetelillä ja meikällä meinasi takatassu jäädä venetelin lautojen väliin. Onneksi vain meinasi, vinkaisinkin vähän, mutta sain sen itse sieltä irti ilman vahinkoja.
   Pahemmin kävi isännälle. Hän vuorostaan juhannusaattona tohotti -- ja täysin selvin päin, kun isäntä ei koskaan ota -- mökin rappusilla ja astui hieman huolimattomasti askelman reunalle sillä seurauksella, että pötkähti maahan nikkansa samalla venäyttäen. No, isännällä juhannus menikin sitten nilkuttaen.

Mamma oli tänään Aptus Showssa vähän niin kuin esillä, mutta ilman mua. Kenneliitto oli nimittäin pyytänyt Aihefilatelisteja tuomaan sinne esille koira-aiheisia kokoelmia ja nämä aihefilatelistit olivat pyytäneet mamman Koiraihminen-kokoelman sinne esille. Tämä mamman kokoelma (se on kuulemma aivoimen luokan kokoelma; tämä avoin on tässä ihan toinen asia, kuin meidän koirien avoin luokka) on varsin tunnustettu kokoelma filatelistipiireissä: se on palkittu muun muassa postimerkkinäyttelyssä kultamitalilla -- siis eräänlainen BIS-kokoelma.

Tänään, kun olin patiolla helteessä lepäämässä ja raotin silmiäni niin, mikä se oli siinä kahden metrin päässä nenästäni. Jänis peruskules. Mamma istui puutarhatuolilla pöydän ääressä. Otin ajohaukun ja lähdin sen perään. Mammakin tuli perässä. Juoksujärjestys oli siis jänis, mä ja mamma. Se meni meidän talon taakse ja siitä rinnettä pitkin ja aidan yli pois pihasta. Meillähän on aika korkeakin aidattu piha joka puolelta. Mamma ihmetteli että mistä se oli yleensäkin pihaan päässyt. No, jänis sai minulta kyllä semmoisen ajolähdön aidalle saakka, että ei kyllä toistamiseen änkeä meikän reviirille.

Olin sunnuntaina Lahden näyttelyssä ja tein debyytin vetskuissa. Onnistuinkin siten, kuin mamma halusi, eli olin rop-vet. Koko kehän roppi oli Manu, siis Yamasta Fahrenheit. Se olikin hyvää menestystä monen vuoden jälkeen jo toimintansa lopettaneelle Yamashta kennelille. Kaksi roppia! (Manu vielä sijoittui ryhmässä neljänneksi.) Sain hyvän arvostelun, joka on nähtävissä näyttelytuloslinkissäni.

Kevät on sitten viimeinkin tullut ja lumetkin sulaneet. Silloin kun lunta vielä oli, menin hankikantosilla niitä pitkin pihassa. Lunta oli niin paljon, että isäntäväki luuli, että pääsen meidän pihan turva-aidan yli pois pihasta.
   Mamma ja isäntä olivat Amsterdamissa 5 päivää ja tulivat keskiviikkona. Me oltiin taas isännän vanhempien Irman ja Lassen hoidossa kotona. Hyvä kun pääsivät kotiin. Se tuhkapilvi tai mikä lie tulikin seuraavana päivänä. Olisi ollut kurjaa, jos ne olisivat joutuneet jäämään sinne.

Yön ja aamupäivän aikana oli pyryttänyt niin paljon, että Epalle ja mulle emäntä ja isäntä avasivat pihapolut oikein linkoamalla.

Kohta jo hukutaan lumeen. Kyllä on kova talvi tämä. Isäntä on tehnyt pihaamme polkuja, joissa me voidaan Eetun kanssa kulkea. Ne on ihan kuin sellaisia juoksuhautoja. Mamma sanoo, että musta näkyy vain hännän pää.
   Mulla on ollut tässä parina päivänä uusi jäynä. Mammahan on pitänyt korvatulppia nukkuessaan jo parikymmentä vuotta. Se haluaa kuulemma sulkea kaikki äänet pois nukahtaessaan. Se säilyttää niitä tulppia tyynynsä alla. Sillä aikaa, kun mammalla oli keskiviikkona aamupäivällä asiakas mä menin sänkyyn ja löysin sen tyynyn alta ne tulpat ja söin ne. Yhtenä päivänä se kävi Tapiolassa asioilla ja silloinkin kävin sängyssä ja otin ne tulpat. Mullahan ei olisi sinne sänkyyn oikein asiaa... Eilen se oli sitten vahingoista viisastuneena laittanut korvatulppansa yöpöydän laatikkoon päiväksi ja kävin taas katsomassa tyynyn alta. Mammaa huvitti kovasti mun touhut ja se jätti sängyn koskematta isännälle nähtäväksi, kun se tuli töistä. Se on seurannut mun kakkoja, jotta tuleeko ne tulpat ulos...Eetu oli pentuna tehnyt samaa ja seuraavan päivänä ne oli aina tulleet kakan mukana ulos.

Eilen me oltiin tunnin metsälenkillä ja olin irti. Oli ihanaa juosta vapaana. Tänään oltiin vuorostaan Sunan pelloilla juoksemassa. Kotiintultua sain ison luuköntsän, jota kalusin kylpyhuoneessa. Se on parasta mitä tiedän: juosta mettässä vapaana ja syödä luuta.
   Huomenna käydään Lahdessa. Hyvää Joulua vaan kaikille lukijoilleni (ulkoilua lukuunottamatta meikkä ottaa joulun rauhallisesti -- isäntä sanoi, että 'siinä sitä on 17 kiloa aika vetelää passettia')!.

On niin kylmää, että munat on huurussa. Kauaa ei ulkona voi olla, kun alkaa jalatkin palella. Toisena mua vaivaavat jääpaakut, jotka tulevat etujalan varpaiden väiin. Ne panevat ontumaan ja klinkkaamaan.

Tänään iltalenkillä mulla oli eväät mukana. Sain hirven luun iltapäivällä kaluttavakseni (saan usein viikonloppuna). Söin sitä ulkona, kun oli vielä lämmintä. Lähdettyämme illalla ulos otin sen pihalta suuhuni. Kannoin sitä koko matkan ja toin takaisin kotipihaan.
   Suihkun jälkeen mamma oli hakenut sen salaa roskikseen.
   Huomenna menen trimmiin.

Mamma oli tuossa viikolla yhden yön Tampereella, kun äitinsä oli kaihileikkauksessa. Odotin koko tiistai-illan mammaa kotiin ulko-ovella. Isäntä otti kännykkäkameralla musta kuvankin. Se sainoi, että olen paljon mammariippuvaisempi kuin Epa.

Olin viime sunnuntaina ekaa kertaa tänä syksynä jäljestämässä. Mamma teki mulle lauantaina jäljen tuonne Kaupunginkallion "perämetsään", se on osa keskuspuistoa.
   Jouduin aika monta kertaa sivuun jäljeltä ja mua jouduttiin kutsumaan takaisin jäljelle. Pääsin kuitenkin loppuun asti, jossa hirvensorkka oli. Mamma kirosi, että siellä oli mennyt muitakin koiria ja sekoittaneet jäljen. Metsä on suosittua koirien ulkoilutusaluetta. Ensi kerralla varmaan mennäänkin johonkin enemmän korpeen.

Mulla on tapana iltaisin tonkia isännän ja mamman työhuoneiden paperiroskakoreja. Asia tapahtuu näin: Työnnän pääni paperikoriin valitakseni sopivaa paperia ja sitten koko pönttö kaatuu paperisilpun valahtaessa pitkin lattiaa. Isäntä manasikin tässä yhtenä iltana olevani petit basset grande sotku!

Me oltiin siis viikonloppu mökillä. Kyllä olikin hyvät ilmat. Oltiin puolukassa koko porulla. Lauantaina 3 tuntia ja sunnuntaina 1,5 tuntia. Söin puolukoita suoraan varvuista suuhun. Olin vapaana metsässä juoksemassa ja putosin yhdessä rinteessä alas. Kyllä väsytti iltaisin, hyvää kuntoilua toi "metsästys".
   Mähän olen unohtanut kertoa, että mulla on uusi osteopaatti. Entinen lopetti vastaanottonsa tässä Espoon keskuksessa.
   Onneksi mamma oli kuullut Kirkkonummella asuvasta yhdestä Annasta. Hän on myös pieneläintenhoitaja ja osaa hoitaa mua hyvin.
   Olen käynyt siellä kesällä 2 kertaa ja menen taas syyskuun lopulla. Eetukin on käynyt siellä hoidossa.

Mamma ja isäntä olivat 5 päivää Berliinissä. Sillä aikaa me oltiin Eetun kanssa kotona isännän vanhempien hoidossa.
   Mulla oli tuossa yksi "rojekti" vai mikä se sana onkaan. Ei siitä kuitenkaan tullut nyt mitään, ehkä yritetään myöhemmin uudestaan. Enempää en kerro...
   Me ollaan viikonlopuksi lähdössä mökille puolukoita keräämään. Pääsen taas metsään vapaana juoksemaan, sillä aikaa kun mamma marjastaa.

Oltiin eilen Mäntyharjun helteisessä näyttelyssä. Sain ERIn ja olin ROP, koska muita osallistujia ei ollutkaan. Kyseessä oli mun 75. näyttelyosanotto.
   Kyllä mamma olikin onnellinen, kun saavutin halutun tuloksen. Eiliseen loppuikin varmaan mun osallistumiseni valioluokkaan. Ensi vuonna sitten vetskuissa. Paluumatkalla poikettiin vielä mökillä uimassa ja isäntäväki osti grillistä hyvää "roskaruokaa", jota mökillä syötiin ja mäkin sain vähän lihapullia ja makkaroita sekä ranskiksia.

Tässähän on jo monta kuukautta mennyt ilman blogimerkintöjä.
   Meillä kesä on mennyt Mamman toipumista odotellessa kesäkuun alussa tehdystä leikkauksesta. Nyt se on jo kyllä kunnossa. Heinäkuussa me oltiinkin mökillä taas perinteisesti. Söin siellä mustikoita suoraan varsista, niitä olikin paljon.
   Kotona isäntäväki joutui laittamaan verkkoaidan karviaispensaan ympärille, kun mä söin niitä raakoina ja itse poimittuna.
   Näyttelyissä ei olla käyty, paitsi että nyt olen menossa piakkoin. Sitten odotellaankin kuulemma jo mun veteraanivuoden alkamista. Ensi vuonna Mamma on uhannut kiertää mun kanssa oikein urakalla vetskuissa, jos vaan terveys pysyy yllä talven yli.

Mamma ja isäntä kävivät pääsiäismaanantaina katsomassa Tuusulassa äipän luona Sallin pentuja. Pennut oli olleet oikein suloisia ja varhaiskypsiä, kun kävelivätkin jo. Äippäkin oli ollut mökillä taas kalastamassa ja se olikin väsynyt reissun jälkeen.
   Keskiviikkona kävin trimmissä, kun on pari näyttelyä tässä lähitulevaisuudessa...

Olin tänään day spassa. Eikös sellaiset kylpylät ole nyt muodissa. Tarkemmin ottaen mut pestiin ihan kokonaan tänään iltapäivällä omassa kylpyhuoneessa.

Kävin tänään trimmissä Mari-tädillä. Nyt on taas siisti ja kevyempi olla.

Isäntä osti sellaisen yleismittarin, jolla voi mitata myös desibelejä. Mamma mittasi mun ja Eetun haukkumista kun isäntä tuli kotiin "Mcäkkäriltä", 101 se näytti parhaimmillaan. Isäntä kyllä sanoi, että mamman kotiutuminen saa vielä enemmän desibelejä aikaan. Ehkä se mitataankin lähiaikoina.

Trimmaaja Mari on ollut hyvin ahkera ja laskenut viime ja tämän vuoden näyttelykoirapisteet. Vuonna 2007 olin 4. ja 2008 7. voitokkain petit. Mamma on ollut kyllä tiedosta mielissään, kun siellä kärkijoukossa keikun vuodesta toiseen. Vaikka olen vanhin.

Joulu on mennyt. Me oltiin ihan kotosalla nelistään. Pääsin joka päivä keskuspuistoon ja pelloille yli tunnin lenkille. Sain olla vapaana koko ajan. Mamma oli ylpeä, kun pysyin lauman mukana niin hienosti, vaikka olin vapaana.

Kävin tänään ajamassa verijäljen keskuspuistossa. Oli kaunis pakkasaaamu ja jäljen yli oli varmaan mennyt aamulenkillä jo muita koiria tai eläimiä. Mamma päätyi tähän päätelmään sen vuoksi, kun erkanin jäljeltä aika monta kertaa sivuun ja useita kertoja meinasin ylittää puron, vaikka jälki ei mennyt sen yli. Mulla on nyt muuten pakastimessa treenejä varten oikea hirven sorkka. Saatiin se Marin kasvatin Väinön omistajalta.

Kävin tänään trimmauksessa pitkästä aikaa. Nyt olen paljon kapeampi ja pienempi, kuten isäntäväki sanoi.

Olin Mari-tädin järjestämällä jälkikurssilla. Ihmiset kävivät lauantaina tekemässä jäljet ja me koirat jäljestettiin ne tänään.
   Kaatona oli oikein hirven sorkka, johon me ekaks saatiin tutustua yksittäin. Sen jälkeen Vikke ampui laukauksen starttipistoolilla testatakseen, että ollaanko me paukkuarkoja. Mähän en ole.
   Pääsinkin ekana jäljelle ja sen ajo sujuikin hyvin. Etenin tällä kertaa aika hitaasti, yleensähän mä menen vauhdikkaammin. Pääsin kaadolle, jossa sorkka oli.
   Meitä oli, koiria siis, mun lisäksi Väinö, Veeti, Roope, Vilma, Toto ja Lulu.
   Oli oikein hyvin organisoitu ja mukavahenkinen harjoitus. Ilmakin oli aurinkoinen.

Mamma ja isäntä olivat 5 päivää Wienissä ja tulivat tänään kotiin. Me oltiin Eetun kanssa kotona ja isännän vanhemmat oli meitä hoitamassa. Ihan hyvin meillä meni.

Näyttelykausi päättyi eilen Kouvolaan, olin PU2. Onneksi päästiin pois sieltä sateesta. Mentiin mamman veljen Jaskan ja hänen morsiammensa Aulin luo syömään (sain aitoa käsintehtyä muusia ja itse savustettuja muikkuja).
   Vähän surullisempia uutisia: Molemmat isovanhemmat äipän puolelta ovat kuolleet tänä kesänä. Tilly-mummohan nukutettiin ikuiseen uneen 1.7. ja näyttelyssä isoisä Pikin emäntä Nina kertoi myös Pikin eli Stenstallets Amadeuksen kuolleen sydänvaivoihin nyt kesällä. Molemmathan oli kansainvälisiä muotovalioita! Saankohan mä jotain perintöjä nyt?

Kotiuduttiin eilen mökiltä. Kotipihalla alkaa karviaiset kypsyä ja mä söin niitä raakoina itse pensaasta. Isäntä virittikin äsken verkon pensaan ympärille esteeksi.

Olin lauantaina Mikkelissä näyttelyssä. Olin VSP. Viivi oli Rop, se voitti hoikkuudellaa, mä olin Mattilan mielestä vähän tukeva. Mamma ja Christa pelleilivät molemmat kehässä, että "voita sä, mä en halua jäädä ryhmään." Ei se Viivikään jäänyt.
   "Telppa"-äippäkin oli kannustamassa mua. Salli-beagle oli kanssa VSP.
   Tänään kävin lääkärillä. Mulla on kait nielutulehdus ja nenäpunkki. Sain Inter...mikähän kansainvälinen lääke se oli. Se olikin Interceptor. Sitä pitää ottaa kerran viikossa 4 viikkoa. Eetullekin lähetettiin oma lääke. Vähän miedompi, kun se on kevyempi. Lisäksi sain antibioottikuurin siihen tulehdukseen.
   Maarekin, se mun osteopaatti soitti ja joutui siirtämään mun elokuun hoitoaikaa. Mamma kertoi hänellekin ja Maare määräsi mulle homeopaattista Sulfur C 6 lääkettä. Mamma ja isäntä kävivätkin sen Ympyrätalon apteekista hakemassa.

Kävin taas Maare-osteopaatilla terveyttäni hoidattamassa. Käyn siellä parin kuukauden välein ja pysyn näin kunnossa ja elinvoimaisena. Maare tekee cranio-osteopatiaa, se on hienovaraista liikemanipulaatiohoitoa. Sitä tehdään lattialla kumimaton päällä.
   Nyt mulla oli lantio ns. "jökissä". Johtuu juhannuksen mökilläolosta ja siellä rappujen juoksemisesta (siinä kuulemma olen käyttänyt lihaksia, joita en kotioloissa tule niinkään käyttäneeksi). Mökki on rinnetontilla ja siellä tulee paljon juostua ylös ja alas. Osteopatiahoidolla se laukesi.

Mamma oli viime sunnuntaina Forssassa Salli-beaglen ja Siru tädin kanssa. Siru on se täti, jonka luona Tuusulassa olen syntynyt. Äippä siis asuu siellä. No, mamma oli esittämässä Sallia ja se olikin VSP.
   Meillä on muuten pihassa uusi japanilainen puutarha ja siellä suihkulähde. Tämä lähde toimii uutena juomapaikkana, kun juon siitä pulputtavasta lähteestä.
   Hyvää juhannusta vain kaikille lukijoille!

Kovasti onnea Tellu-äipälle Äipän-päivänä sinne Tuusulaan!

No niin, sano, nyt se onnistui. Oltiin nimittäin Mikkelissä näyttelyssä ja sijoituin 6-ryhmässä -- siis oikein isossa kehässä -- neljänneksi. Kyllä Mamma oli tyytyväinen. Taisin olla todella edukseni?
   Nyt selvisi myöskin se, etten todellakaan ole tukeva. Minulla on "erinomainen tilava runko". Lukekaa vaikka oikein arvostelusta.

Meillä kävi eilen illalla "bassettien puheenjohtaja" iltateellä. Ne jutteli mamman kanssa jostain raha-asioista. Mamma alkaa kuulemma pitämään jotain kirjanpitoa.
   Tänään mamma kertoi voittaneensa Murren Murkinan barfruokinta kyselyn arvonnassa 30 euron lahjakortin! Joten sapuskaa tulossa ja ilmaiseksi.

Ai niin, mullahan on jäänyt kertomatta yksi pääsiäisen aikainen juttu. Silloin Lappeenrannan näyttelyn jälkeisenä yönä isäntä ihmetteli vessakäynnin jälkeen kuullessan jotain rapinaa sängyn alta. Mähän siellä söin suklaajäniksiä pussin läpi. Otin nääs yöllä mamman työhuoneen pöydältä Tampereen mummon (mamman äippä) antamat suklaajänikset, ne oli sellaisessa rapisevassa pussissa. Menin syömään niitä sängyn alle. Tai en saanut syötyä niitä pussin läpi, mutta pureskelin kuitenkin. Mä olin sitä mieltä, että pääsiäinen oli jo kohta ohi, enkä ollut saanut yhtään suklaata...Mamma ei kuulemma ollut herännyt, kun se oli väsynyt siitä rankasta näyttelymatkasta. Isäntä otti ne pois multa kinkkusiivun vaihtarilla.

Avattiin näyttelykausi Lappeenrannassa. Sillä tuomari Nummijärvellä oli jotain asennetta muotovalioita kohtaan, sanoi sen yleisöllekin, jos oikein kuulin. Lisäksi olin vähän liian pitkärunkoinen hänen makuunsa. Muutoin arvostelu oli hyvä.

Tänään oli Palmusunnuntai. Meillä kävi ovikelloa soittamassa 4 virpojaa, mutta mamma ei avannut ovea. Vähän ajan päästä mä pääsin pihaan ja näin niiden virpojien menevän pois, yksi oli ihan jäniksen näköinen. Toisella oli kauhea iso lierihattu ja kummalliset vaatteet. Mä pelkäsin niitä ja haukuin ja mylvin pitkän aikaa.

Käytiin aamulla mamman kanssa rokotuksella. Samalla se lääkäritäti otti musta DNA-näytteen. Epäilläänköhän mua jostain rikoksesta? Mitään pahaa en kyllä muistaakseni ole tehnyt pitkään aikaan. Ei vaiskaan, se oli verinäyte koirien geenipankkiin. Se ei tuntunut missään, kun eläintenhoitaja piti mua hyvässä otteessa. Sain myös paljon palkkaa siltä lääkäritädiltä! Myöhemmin se lääkäri vielä kehui mua, kuinka hienosti olin. Sitten me ajettiin postiin, mä odotin autossa sillä aikaa, kun mamma vei sen näytteen postiin.

Samoiltiin koko perhe 1,5 tuntia metsässä ja eksyttiin (isäntä tosin väittää koko ajan tienneensä, missä oltiin). Jouduttiin melkein Kauklahteen, kunnes päästiin tutulle polulle. Mua se ei haitannut, kun oli kaikkia kiinnostavia hajuja..

Nähtiin iltalenkillä Lulun poika Väinö.

Emäntä ja isäntä kävivät hakemassa Murren Murkinasta ruokatäydennystä.

Nyt on uuden vuoden aatto. Kävin iltalenkillä vain isännän kanssa. Jouduttiin keskelle pommitusta. Mä en pelkää raketteja sitten yhtään (johan se luonnetestissä mut on todettu pommin -- eikun -- laukausvarmaksi). Eetu kyllä pelkää senkin edestä.
   Iltapäivällä me käytiin jo perinteeksi muodostuneesti Kirkkonummen Hvitträskissä kävelyllä. Tarkoitus on lenkittää Eetu rauhallisessa paikassa, kun illalla se ei enää mene ulos uutena vuotena. Se on kyllä vapissut jo torstaista lähtien, pelkää pelkkää pimeääkin. Mamma on syöttänyt sille jo monta päivää jotain rauhoittavia rohdoksia ja homeopaattisia rakeita.
   Hyvää uutta vuotta vain!

Joulukin meni. Saatin Epan kanssa erilaisia hammastenhoitopuruluita, musalevy (joku Animal Heiling tai sinne päin) ja kolmas lautapeli.
   Oltiin ihan kotosalla. Mitä nyt Joulupäivänä käytiin Lahdessa.
   Vähän ennen joulua näin lenkillä bretagnenbasset tytön, se oli oikein mukava. Ei ole vielä koskaan nähtykään näillä nurkilla sellaista.

Käytiin tänään koko porukka Hämeenlinnassa, kun isäntä kävi ostamassa Boreukselta ulkoiluvaatteita, että se tarkenee ulkoiluttaa mua ja Epaa. Samalla käytiin Aulangolla metsäkävelyllä. Ajoin koko ajan kovalla haukulla. Siellä olikin hyvät maastot.

Sain Äipältä ja Salli-neidiltä joulukortin

Tässä vähän päiväohjelmaani kuvailtuna:
   Aamulla klo 7 paikkeilla isäntä herättyään päästää pihaan pissalle (aina en mene, esimerkiksi jos sataa)
   Isäntä lähtee toihin 7.30 aikoihin ja silloin haetaan ulko-ovelta lähtönamit. Meillä on eteisessä kupisssa nappuloita.
   Mamman heräämisaika vaihtelee riippuen siitä, tuleeko asiakas klo 10 vai ei. Pääsääntöisesti käyn aamulenkillä 8-9 aikoihin. Viikonloppuisin isäntä ulkoiluttaa.
   Lenkiltä tullessa saan aamupalan eli kasvissoseen, jossa seassa vaihdellen milloin mitäkin (raakaa munaa, piimää, jauhelihaa, lohi-, tai rypsiöljyä, merilevää) .
   Unta palloon taas n. klo 12 saakka.
   Heräilen mamman lounasaikaan ja seuraan, mitä se syö. Usein se jättää mulle jonkin pikkupalan, esim. kalaa tms.
   Päiväulkoilu klo 13-14 välillä.
   Ulkoa tullessa saan puolikkaan broiskun siiven.
   Sitten on playtime. Meillä on Eetun kanssa 2 lautapeliä, joita pelaillaan. Tai sitten lehtilasagnea eilisellä hesarilla (sivujen väleissä on juuston paloja) tai naminpiilostusta, joita mamma piilottelee pitkin huushollia. Tästä nenähommasta tykkään kovasti. Joskus tehdään myös tokoliikkeitä.
   Sitten mammalla alkaa iltatyöt eli asiakkaita käy hoidoissa. Silloin mä vaan oleilen siviilipuolella kotia.
   Isäntä tulee kotiin vaihtelevasti 16-18 välillä. Ei riemulla rajaa.
   Päivällinen eli liha-aika. Saan pari broilerin siipeä.
   Tavallista kotielämää.
   Iltalenkille lähdetään kaikki yhdessä 19 paikkeilla. Silloin me tehdäänkin aina pitempi lenkki, n. tunnin.
   Mamma on koukussa viilinsyömiseen ja saan sitä aina purkin pohjasta lusikalla syötettynä illalla.
   Oleilua kotosalla. Nukkumaan lähden makuuhuoneen nojatuoliin siinä 21.20.
   Käyn pihalla vielä myöhäänkin illalla vilvoittelemassa.

Olin jäljestämässä räntäsateessa. Meni aika hyvin. Jälki nousi ylöspäin jyrkässä maastossa.

Kävin tänään jäljestämässä. Mamma on vähän laiska jäljenvetäjä, tämä oli vasta eka tänä vuonna. Kesällä se pelkää käärmeitä senverran, ettei me jäljestetä. Täällä Keski-Espoossakin niitä on.
   Jälki meni aika hyvin. Kulmassa eksyin vähän jäljeltä, mutta mamma ohjas takasin jäljelle. Innostuin taas kovasti pitkästä aikaa, että jäljestin jäljen vielä takaisinpäinkin. Mamma sanoi isännälle, että mulla jäi jälkimoodi päälle koko kotiin kävely matkankin.

Aion nyt paljastaa muutaman omituisuuteni, ainakin mamman mielestä. Nimittäin tapanani on ollut jo monta vuotta, että iltaisin odotan mamman tuloa suihkusta, jotta pääsen lurputtamaan vedet lattialta kielelläni. Se vain on hauskaa kuivata lattia kastumisen jälkeen. Toinenkin juttu liittyy märkyyteen. Sateella tai kun maa on muutoin märkää ulkoillessani pidän sirinä-ääntä tai kimeää vikinää. Siiirrrrrr....

Näyttelykausi päättyi H:hon Heinolasta. Seuraavan kerran mennään vasta ensi keväänä jonnekin.
   Tässä vielä (uteliaille) arvosteluni Heinolasta. Raskas ja liian tukevassa kunnossa oleva uros. Hyvä pää, silmät voisi olla tummemmat. Hyvä ylälinja. Eturaajat voisi olla suoremmat. Aavistuksen pitkä, erinomainen häntä. Saisi liikkua pitemmällä vapaamalla askeleella. Hyvänlaatuinen turkki.
   Mamma kysyi eläinosteopaatti Maarenkin mielipidettä tukevuudestani, hänen mielestään en ole lihava. 5 vuotiaalla uroksella saakin olla massaa. Vain kiinteämpi voisin olla (pitäisikö hankkia personal trainer?). Hän jopa kehoitti lisätä liha-annostani (minähän syön barffia).
   Maare on se Suomen paras eläimiä hoitava osteopaatti joka hoitaa kroppaani säännöllisesti ja jumit pysyvät poissa.
   Mitä tulee tähän Heinolan tuomariin, niin se oli kyllä ihan outo arvioija, sillä Heinolan lisäksi olen tänä vuonna osallistunut 10 näyttelyyn, joista kertyi muun muassa 3 x ROP, 5 x VSP ja 1 x PU2.

Ollaan oltu melkein koko heinäkuu mökillä Heinolassa. Mitä nyt välillä käytiin näyttelyissä.
   Yhtenä päivänä, kun haettiin postia kilometrin päästä mamma ja mä harpattiin kyyn poikasen yli. Se oli keskellä tietä ja mamma luuli sitä ekaks vaskitsaksi, mutta sillä olikin sahalaita selässä. Se oli semmonen 15 sentiä pitkä. Onneks ei purrut.

Käytiin koko lauma Tellu-äipän ja Salli-beaglen luona kylässä Pertunmaalla Ikosten mökillä. Äippä ärisi mulle, eikä päästänyt lähellekään. Salli-neiti oli kyllä ihana. Musta tuntu, että se ihastu muhun, kun se keimaili mulle. Sillä oli kuulemma juoksu lopuillaan. Eetusta se ei välittänyt yhtään.
   On se äippä aikamoinen kalastaja! Olli kun sanoi, että "hauki" niin se riemastu ja lähti heti veneelle ja hyppäs veteen. Se meinas mennä malttamattomana katiskan sisäänkin, kun hauki oli siellä. Sitten se ui hulluna, kun hauki oli virvelissä. Mä en kyllä mene uimaan. Muuten, äipällä oli oikein mukava kesäpaikka.

Olin tänään Jämsänkoskella näyttelyssä (oli muuten 60. näyttelyosanottoni). ROP tuli, joskin vähän nilkuttaen ja hammasta purren. Kävi nimittäin niin, että puoli tuntia ennen kehäänmenoa samoilin Mamman kanssa lähimetsikössä ja kusiainen, perskules, pani purren. Kyllä teki häijyä se kihelmöinti tassussa..

Vähän harvakseltaan tulee tänne kirjoitettua. Nyt on kuitenkin taas mainittava, että isäntä toi lihatäydennystä: 8,5 kg broiskuja, 1 kg lammasjauhelihaa ja kaksi 600g pussia lihakasvismixiä.
   Iltalenkillä tuli (kuulemma -- näin isäntä väittää) jänis 20 m päässä tiellä vastaan, mutta mä en nähnyt sitä. Toisaalta enhän minä mikään silmillä ajava ole, vaan nenällä sitä jäljestetään.

Täytin 5v. Sain kakun, jonka pohja oli laukkiksesta ja täytteenä oli smackosta. Isäntä pusas.

Isäntä kävi ostoksilla Murren Murkinassa (saakohan täällä mainostaa). Mamma pakkasi kaiken pakastimeen. Nyt inventointini perusteella minulla (ja kuulemma Epalla) on pakkasessa broilerin siipiä 8,5 kg,naudan rasvapaloja siinä kilon verran, naudan kylkirustoja parisen kiloa, ydinluita myös parisen kiloa, raakaa lohta pari pötköä ja kauriin sorkkia karvoineen -- muistaakseni -- 2 kpl. Näillä pärjäänkin pitkälle maaliskuulle.

Kävin ulkomailla, Tallinnassa näyttelyssä.Laivalla mentiin yötä myöten. Matkaseurana oli mamma, trimmaaja Mari ja Lulu. Menomatkalla hytti oli tosi pieni, mutta kyllä me jotakuinkin mahduttiin.Näyttelypaikka oli Saku suurhalli. Ei se kyllä kovin suuri ollut ja ahdasta oli sielläkin. Sain sertin ja Eestin muotovalion arvon, sekä Cacibin ja olin VSP. Lulu sai samat ja oli ROP. Mamma oli aivan innoissaan saavutuksestani. Illalla laivalla me tultiin takaisinkin, oltiin kannella eikä ollut hyttiä. Matkustuspaikka oli kyllä kivan rauhallinen. Mulla oli se uusi passikin, vaikka ei sitä katsottu kertaakaan, mamman passia vaan. Isäntä oli Eetun kanssa satamassa vastassa. Vietiin vielä Mari ja Lulu kotiin.

Nyt on talvi tullut. Kova pakkanen jäädyttää varpaanväleihini jääpalloja, jotka vaikeuttavat lenkkeilyä. Kotona sitten sulatellaan.

Kävin frisöörillä. Mamma kylläkin sanoi, että trimmaajalla. Mari-tädiltä se käy niin hyvin. Olen käyttänyt hänen palvelujaan koko ikäni.

Kävin tänään jäljestämässä. Mamma oli aamulla vetänyt kahdet verijäljet. Ensimmäinen meni ihan ok, mutta toinen meni plörinäksi, kun Mamma ei iltapäivällä löytänyt sen alkua.

Kävin passitoimistossa (Mamma tosin sanoi paikkaa elänlääkäriksi) hakemassa oman lemmikkieläinpassin, kun lähdetään ulkomaille ...

Olen huhtikuusta asti syönyt BARF:n mukaisesti. Sen myötä pitkään jatkunut korvatöhkän erittäminen on kaikonnut tyystin ja turha pyöreys on hävinnyt, vaikka sainkin joululahjaksi Taistelukoira (taistelen ylipainoa vastaan) -huivin.